... Kamarian torniin saapuessani, aloin kysymään muilta, missä tämä Panfun suuri professoriystävä on. Sitten eräs kiltti, hyvin ystävällinen panda, kertoi minulle, mistä professorin tavoittaisi. Huh! Kiitos sinulle kiltti panda, miten voisinkaan kiittää sinua, että pääsin näin paljon tehtävässäni eteenpäin. Suuntasin kulkuni viidakkoon. Huih! Että siellä olikin vihreää. Astelin viidakkoluolan portaita alas. Silmieni oli hieman totuteltava, ennen kuin pystyin nähdä hämärässä, ja hieman ehkä pelottavassakin luolassa. Etsein professoria kahdesta huoneesta. Toisessa huoneessa löysinkin hänet!
Olipas se kaunis tanssi! Professori henkäisi, kun päästin pari ilon piruettia hänen nenänsä edessä. Kysyin häneltä tärkeää tavaraa, suurennuslasia, ja hän lainasi sitä minulle. Sitten juoksinkin jo Kamarian luokse, ja kerroin, miten vaivan takana professorin löytäminen oli...
1 kommentti:
hui kauhea onneksi professori ei kadonnut vaan olikin vain omassa laboratoriossaan
Lähetä kommentti